Valokuvataide
Kuvia mieleni maisemista
Olen tuusulalainen valokuvaaja ja valokuvataiteilija, jonka työssä yhdistyvät tarinallisuus, tunne, rakennettu valokuva ja sisäisen maailman kuvaaminen.
Valokuvataide on minulle tapa tutkia haurautta, toivoa ja sitä, mitä kannamme mukanamme näkyvän pinnan alla. Teoksissani valokuva, peili ja runollinen teksti avaavat näkymiä sisäiseen maailmaani.
Teoskokonaisuuteni syntyvät kokemuksista, tunteista ja kysymyksistä, joille ei aina löydy sanoja. Niissä kuva, symboliikka ja katsojan oma kokemus kietoutuvat yhteen.
Etsin valon ja varjon rajaa — hetkeä, jossa kuva muuttuu tunteeksi.
Teoskokonaisuudet
ἐλπίς (Elpis) – peilianamorfoosi
ἐλπίς rakentuu kahdesta osasta: valokuvasta ja anamorfisesta kuvasta, joka paljastuu vain peilisylinterin kautta. Kun katsoja lähestyy teosta, vääristynyt kuva suoristuu peilin pinnassa ja ojentuu kohti — toivon ja yhteyden eleenä.
Teoksen nimi viittaa myyttiin Pandoran lippaasta. Kun lippaan kansi avautui, maailmaan pääsivät vaikeudet ja kärsimys, mutta pohjalle jäi toivo. Teoksessa toivo ei ole heti näkyvissä, vaan se täytyy etsiä oikeasta kulmasta.
Peilianamorfoosi tekee katsomisesta osan teosta. Kuva ei avaudu kokonaan yhdellä silmäyksellä, vaan katsojan on pysähdyttävä, liikuttava ja löydettävä kohta, jossa piilossa oleva alkaa tulla näkyväksi.
Toivo ei aina näy suoraan.
Joskus se on löydettävä vääristyneen pinnan takaa.
Valoisampi tulevaisuus
Valoisampi tulevaisuus rakentuu diptyykistä ja tilallisesta installaatiosta. Teoksessa valokuva, peili, liike ja symboliset elementit muodostavat kokonaisuuden, jossa sisäinen ristiriita saa näkyvän muodon.
Teoksen lähtökohtana on hetki, jossa epävarmuus ja rohkeus ovat samanaikaisesti läsnä. Musta enkeli, peilin kautta luettava teksti ja praksinoskoopin toistuva liike avaavat tilan kysymyksille uskaltamisesta, näkyväksi tulemisesta ja omien rajojen ylittämisestä.
Praksinoskooppi tuo teokseen liikkeen ja toiston. Riikinkukon sulkien kanssa kuvattu liikesarja sekä peilin kautta luettava tekstitaso — “uskallan – en uskalla, osaan – en osaa” — muodostavat osan teoksen sisäisestä rytmistä.
Installaatiossa mukana oleva puinen, höyhenillä koristeltu hahmo toimii teoksen symbolisena vastavoimana. Se ei ole yksiselitteinen hahmo, vaan kuva siitä sisäisestä epävarmuudesta, joka voi pidätellä meitä näkymästä, uskaltamasta ja astumasta kohti omaa suuntaamme.
Praksinoskooppi osana installaatiota
Lyhyt videodokumentaatio näyttää, miten liike, peili ja toisto toimivat osana teoksen kokonaisuutta.
No to War
No to War on osa ruususarjaa, jossa tutkin haurautta, katoavaisuutta ja elämän herkkyyttä. Teoksessa ruusu näyttäytyy sekä kauniina että hauraana: elävänä symbolina sille, miten helposti kasvu, toivo ja mahdollisuus voivat katketa.
Maailman tapahtumien myötä teos alkoi kantaa sodanvastaista viestiä. Ruusu ei puhu vain ajan kulumisesta ja katoavaisuudesta, vaan myös elämän, rakkauden ja toivon hauraasta voimasta. Se on hiljainen vastalause väkivallalle — muistutus siitä, että jokaisella elämällä on oikeus puhjeta kukkaan.
Ruusun avautuminen ja kuihtuminen
Timelapse-video näyttää ruusun hitaan muutoksen avautumisesta kuihtumiseen. Teoksessa ruusu symboloi elämää, rakkautta ja toivoa — sitä haurasta mutta sitkeää voimaa, joka kantaa myös pimeyden ja menetyksen keskellä.
Runo: No to War
A rose is sent into restless night— its petals carry the warmth of love. It drifts through silence, searching for light, a hush of flame in the vast unknown. Thorns remember sorrow, yet the stem endures. You hold its promise: love, until war is gone. – Johanna Hautaniemi
Reflections
Reflections on henkilökohtainen teoskokonaisuus, jossa rikkinäinen peili toimii haavoittuvuuden, toipumisen ja näkyväksi tulemisen vertauskuvana.
Teoksessa peili ei ole vain pinta, joka heijastaa takaisin katsovan ihmisen. Se on myös tila, jossa säröt, muistot ja sisäinen kokemus alkavat muodostaa omaa kuvaansa.
Teos rakentuu valokuvan, peilin ja runon vuoropuhelusta. Kuva ja teksti kulkevat rinnakkain: toinen näyttää sen, mitä ei aina voi sanoa suoraan, ja toinen antaa äänen sille, mikä on ollut pitkään piilossa.
Runo: Reflections
that a mirror can lie,
show something whole
when it was already broken.
but only because you stood so still,
afraid to face the cracks
they left in you.
as the fragments of my soul
sketched me,
painting an image from within.
with trembling grace,
not hiding the fractures,
but making art from ache.
in the fragility of a reflection
felt only by the eyes that truly see.
for beauty was never in the smoothness,
but in the light you dared let through.
But maybe I was only becoming—
a girl once,
who learned to glow
through all she was never shown.
only the witness,
the one who kept the light.
And now—
you are the mirror, too.
Näyttelyt, yhteistyöt ja teostiedustelut
Olen alkanut suunnata työskentelyäni kohti näyttelyitä ja kokoan parhaillani teoksiani tulevia näyttelyhakuja varten.
Työskentelyssäni yhdistyvät valokuva, peilipinta, tilallisuus ja runollinen ilmaisu. Rakennan teoskokonaisuuksia, joissa kuva, heijastus ja katsojan läsnäolo muodostavat yhdessä kokonaisuuden.
Olen valmistunut Pekka Halosen Akatemiasta, Keudasta, jossa suoritin media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon kuvallisen ilmaisun osaamisalalta. Tällä hetkellä opiskelen mediatuotannon tradenomiksi Turun ammattikorkeakoulussa.
Jos olet kiinnostunut teoksesta, näyttely-yhteistyöstä tai muusta taiteeseeni liittyvästä tiedustelusta, voit ottaa yhteyttä lomakkeella.
Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen:
[email protected]